Yhtä perhettä

Pauliina soitti illalla kahdeksalta ja kysyi, saako olla perunakakkua, Nicola on tuomassa sitä hetken päästä. Hän voi vaikka laittaa sen hississä tulemaan, ettei tarvitse vaivautua alas vastaan. Kiitos paljon. Tämä piiras oli mahtavan hyvää.

Ilta oli hyvin lämmin. Viime aikoina on tullut taas hellesäitä.

Täysikuu meni jo. Tämä kuunsilta on viime lauantailta kun kävelimme rantatietä kotiin vieraidemme kanssa.

Italialaiseen perinteeseen kuuluu syvästi lähimmäisistä välittäminen. Kerrostalon hississä ja ulkona kadulla ohi ajava jalaton sähköpyöräilijä tai roskakuski tervehtivät iloisesti vaikkeivat tunne meitä henkilökohtaisesti.
Erityisesti perheille ja suvulle on ominaista luja yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyttä ylläpidetään pienemmissä kaupungeissa, kuten Giovinnazzo, tiedottamalla ihmisten syntymistä ja kuolemista hyvin näkyvästi.
Köyhimmissä osissa Italiaa, kuten Giovinnazzossa, yhteisöllisyys muodostaa turvaverkon, joka korvaa niitä puutteita, mitä yhteiskunnan sosiaaliturvassa on. Perheiden ja yhteisön tuki on korvaamaton, mutta toisaalta myös yhteisön jäseniä sitova.
Traditiot painavat ja vanhemmilla on valtaa aikuisiin lapsiinsa ja muuhunkin sukuunsa. Historiasta on tunnettu "cosa nostra" -kodinturvajoukot, jotka alunperin Sisiliassa perustettiin suojelemaan koteja bandiittien hyökkäyksiltä. Myöhemmin tämä on johtanut sekä hyvään että pahaan. Myös mafialla on alkujuurensa tässä perinnössä.

Tyttö tuli tähän perheeseen. Onneksi olkoon. Rusetteja näkyy myös kaupunkitalojen alaovissa.

Kun perheeseen syntyy vauva, ulko-oven pieleen laitetaan vaaleanpunainen tai vaaleansininen tyllitötterö kertomaan tapahtumasta ja lapsen sukupuolesta, jos kaksoset, kaksi tötteröä. Kun joku kuolee (sairaalassakin), vainaja tuodaan heti kotiin ja puetaan kauniisti. Naapurit ja sukulaiset tuovat ruokaa ja tulevat ruumiinvalvojaisiin. Itketään ja hyvästellään yhdessä.
 Suuriin ilmoitustauluihin kaupungilla liimataan kuvallinen juliste kuolleesta ja hautajaisten ajankohdasta. Sama juliste liimataan talon seinään kadun puolelle. Hautajaiset pidetään kolmen päivän sisällä. Sen jälkeen 30 päivän kuluttua on kirkossa sielunmessu, jossa tavataan taas ja juliste on taulussa, seinässä ja kirkon ulkopuolella. Vuoden, kahden ja kolmenvuoden päästä voi olla myös muistomessut riippuen omaisten aktiivisuudesta. Vainajaa saatetaan rukouksin kiirastulen läpi taivaaseen. Yhteisön
tehtävä ei lakkaa kuolemassa.

Hautausmaalla näkee hienoja muistomerkkejä. Tässä on kuvattu neljätoistavuotiaan muusikonalun unelman särkyminen. Haudoissa on myös kuva vainajasta. Kukista ja muista satsauksista voi päätellä ettei kuolleita unohdeta.

Trigesimo on kolmekymmentä päivää kuolemasta pidettävä sielunmessu. Asiasta ilmoitettiin hänen ovellaan, keskusaukiolla ja kirkon edessä.

Erään tällaisen tilaisuuden aikana yritimme päästä kirkkoon sisälle, mutta se oli ääriään myöten täynnä. Edessä omainen otti vastaan surunvalitteluja ja jakoi vainajan kuvalla varustettuja kortteja.

Häistä tai kihlauksista tiedotetaan myös lyhtypylväissä pariskunnan kuvan kera. Miesten tekemiä rakkauden julistuksia näkee joka puolella kaupunkia seinissä ja kadun varsilla. Häät ovat taloudellisesti lähes musertava asia. Morsion voi tuoda vain valmiiseen kalustettuun kotiin. Kerralla ostetaan kaikki huonekalut. Äiti ehkä maksaa makuuhuoneen, appi keittiön jne. Yleensä avioliittoon on varaa mennä vasta yli 30 vuotiaana. Perhe ottaa lainaa ja häävieraat tuovat rahaa kustannusten peittämiseksi. Vieras tuo noi 250 euroa henkilöä kohden, omaiset jopa 500 euroa. Kirjekuoret laitetaan morsiamen isän taskuun.
 Häissä syödään ja juodaan jopa 8 tuntia yhteen menoon.
"Sain hääkutsun, apua!" sanoo moni. Siitä ei pussilakanapaketilla selviä.

Nuoret parit tulevat riippuvaisiksi vanhemmistaan myös lastensa hoidon järjestämisessä. Mummot ja papat ovat täysipäiväisiä päivähoitajia. Koulu alkaa jo viisi vuotiaana. Vanhempien tai isovanhempien täytyy viedä ja hakea lapset koulusta.

Sinikka ja Markku