Ensimmäinen pysähdys piti olla Napolin argeologinen kansallismuseo. Tulimme toisiin aatoksiin hyvän sään tähden ja valitsimme Herculaneumin, joka myös oli edellisellä kerrella jäänyt väliin, koska emme löytäneet koko paikkaa. Tälläkään kertaa ei löytäminen ollut helppoa. Kiersimme Vesuviuksen täysin ympäri.
 |
| Herculaneumissa on hyvin säilyneitä taloja. Turistit vain näyttävät sokeilta. Kuunnellaan opasta tai selostusta kuulokkeista ja elämys jää heikoksi. Tieto kannattaa kerätä kotona. |
Vesuviuksen purkauksessa tuhoutuneeseen Pompeiin alueeseen verrattuna Herculaneum on huomattavasti pienempi, mutta rakennukset ja seinämaalaukset paremmin säilyneitä. Parhaat palat oli sieltäkin siirretty Napolin kansalliseen museoon ja jäivät minulta tälläkin kertaa näkemättä. Herculaneum on juuri sen kokoinen että lähes koko alueen jaksaa kävellä samalla kertaa. Tapasimme sattumalta suomalaisen arkeologiryhmän, joka oli tekemässä tutkimusta siellä.
 |
| Bongasimme kaivauksilla suomalaisen argeologiryhmän. Niin kiire porukalla oli junalle, että nimet jäivät ottamatta. |
 |
| Hetki ennen kuin Napolinlahdelle, Vesuviuksen alle syttyy valojen timanttivyö. |
Palaja Sorrentoon on tunnettu iskelmä. Palattu on monestikin. Hotellimme oli heti keskustan jälkeen. Matkamme sinne, keskellä pahinta ruuhka-aikaa kapeiden katujen lävitse, kesti ikuisuuden. Myöhästyimme hieman auringonlaskun alkuhetkistä, mutta illan hämärtyessä saimme upeita kuvia Nopolinlahti ja Vesuvius taustana. Istuimme suositun näköalapaikan kahvilan terassilla ja joimme aperitiivit. Minulle lankesi kuin itsestään rossiini ja Sinikalle mimosa (vaimon tyttönimi on Rossi, tytär on Mimosa).
 |
| Mimosa on appelsiinimehu/kuohuviini. Sorentolainen oli tehty limoncelloon. Tuhti oli rossiinikin. |
Sorrennon keskeiset kauppakujat ovat kävelykatuja (ellei ota huomioon suihkivia skoottereita) ja täynnä myös katukappoja. Tyypillisesti on kaupan limoncelloa, kaikkea muutakin sitruunasta, koska ollaan maailman sitruunarannikolla. Siellä on myös erilaisia tekstiilejä, nahkalaukkuja, keramiikkaa jne. Teekuppia etsimme, mutta liikepaikka oli myynnissä. Se oli pettymys, sillä me olimme löytäneet rannikon parhaan taiteilijan. Ne työt saivat muiden keramiikkamyyjien esineet näyttämään suttuisilta tuherruksilta. Jatkamme teen juontia kokoon liimatusta kupista.
Kävelykadun varrella oleva piazza tarjosi meille elämyksen. Saimme hyvää ruokaa vanhojen italialaisten tunnettujen laulelmien ja ooppera-aarioiden säestämänä. Viereemme istui pariskunta Etelä-Afrikasta ja ilta kului kuin siivillä keskustelun, hyvän ruuan ja viinin höystämänä.
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Amalfi-rannikkoa mutkittelevaa kapeaa vuosristotietä pitkin. Katsoime kaihoisin mielin Caprin suuntaan, muistaen edellisen käyntimme siellä. Ah, ne vanhat avoautot! Ohitimme Positanossa keskustan vahingossa. Emme huomanneet äkkikäännöstä sinne ajoissa, vaikka olemme asuneet siellä. Niillä kaduilla ei tehdä U-käännöksiä. Kaupunkia ohittaessamme meitä vastaan tuli bussi. Ohitus oli mahdoton, joten minun oli peruutettava hieman leveämpään kohtaan sillä seurauksella, että auto raapaisi talon rapattua seinään. Olin onneksi ottanut 30 euron vahinkovakuutuksen. Vaihtoehtona olisi ollut 800 euron takuusumma, joka olisi palautettu kokonaan autoa takaisin luovutettaessa vain jos mitään vahinkoa ei olisi tapahtunut. Noin 6 vuotta sitten samoilla ahtailla kujilla auton kyljet ruvelle ajaneena minut pelasti taloudelliselta katastrofilta samanlainen vakuutus.
Hieman Positanon keskustan ulkopuolella on viiden tähden hotelli Il San Pietro di Positano. Näimme laajan parkkipaikan ja kurvasimme siihen nähdäksemme Positaanon edes etäältä. Jätimme auton avaimet henkilökunnalle ja menimme hissillä pitkän matkaa alaspäin rinteeseen rakennettuun hotelliin. Halusimme nauttia kahvit sen terassilla, josta oli upea näköala merelle. Viereisellä kaakeloidulla penkillä makaili mielenkiintoisen näköinen herrasmies paksu sikari suupielessään. Näimme myös kultivoituneelta vaikuttavan porukan, johon törmäsimme myöhemmin myös Ravellossa. Ilmeisesti musiikkipiireihin kuuluvaa väkeä.
Päivämme huipennus oli kuitenkin itse Ravello, tunnettu musiikkijuhlien tyyssija. Bongasimme Oscar Niemeyer sunnitteleman vau-arkkitehtuuriin kuuluvan rakennuksen. Sen soveltuvuudesta pittoreskiin kylämaisemaan käytiin aikanaan kovaa keskustelua ja se kohtasi asukkaiden taholta suurta vastarintaa. Samankaltaista keskustelua käydään vaikkapa mahdollisesta Helsinkiin rakennattavasta Guggenheimin museosta.
Viihdyimme erinomaisesti Ravellon Giardini Villa Rudolfon puutarhassa, jossa otimme valokuvia ikiaikaisista tuuheista puista. Puu rules! Pysyvästi mieleemme painuivat myös Ravintola Sigilgaidan terassin näkymät, sekä dolcena tarjotut satumaisen herkulliset annokset.
 |
| Näkäisenä unohdin taas kuvata oman ruokani. Pyysin lupaa kuvata naapurin eväät. |
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Amalfi-rannikkoa mutkittelevaa kapeaa vuosristotietä pitkin. Katsoime kaihoisin mielin Caprin suuntaan, muistaen edellisen käyntimme siellä. Ah, ne vanhat avoautot! Ohitimme Positanossa keskustan vahingossa. Emme huomanneet äkkikäännöstä sinne ajoissa, vaikka olemme asuneet siellä. Niillä kaduilla ei tehdä U-käännöksiä. Kaupunkia ohittaessamme meitä vastaan tuli bussi. Ohitus oli mahdoton, joten minun oli peruutettava hieman leveämpään kohtaan sillä seurauksella, että auto raapaisi talon rapattua seinään. Olin onneksi ottanut 30 euron vahinkovakuutuksen. Vaihtoehtona olisi ollut 800 euron takuusumma, joka olisi palautettu kokonaan autoa takaisin luovutettaessa vain jos mitään vahinkoa ei olisi tapahtunut. Noin 6 vuotta sitten samoilla ahtailla kujilla auton kyljet ruvelle ajaneena minut pelasti taloudelliselta katastrofilta samanlainen vakuutus.
 |
| Kokonaan emme missanneet Positanoa. Saimme hotellin terassilta näkymät kuuden vuoden takaiseen kotiimme. |
Hieman Positanon keskustan ulkopuolella on viiden tähden hotelli Il San Pietro di Positano. Näimme laajan parkkipaikan ja kurvasimme siihen nähdäksemme Positaanon edes etäältä. Jätimme auton avaimet henkilökunnalle ja menimme hissillä pitkän matkaa alaspäin rinteeseen rakennettuun hotelliin. Halusimme nauttia kahvit sen terassilla, josta oli upea näköala merelle. Viereisellä kaakeloidulla penkillä makaili mielenkiintoisen näköinen herrasmies paksu sikari suupielessään. Näimme myös kultivoituneelta vaikuttavan porukan, johon törmäsimme myöhemmin myös Ravellossa. Ilmeisesti musiikkipiireihin kuuluvaa väkeä.
 |
| Kahden mestarin töitä Ravellossa: Niemeyerin konserttitalo ja Palladinon veistokset. |
Päivämme huipennus oli kuitenkin itse Ravello, tunnettu musiikkijuhlien tyyssija. Bongasimme Oscar Niemeyer sunnitteleman vau-arkkitehtuuriin kuuluvan rakennuksen. Sen soveltuvuudesta pittoreskiin kylämaisemaan käytiin aikanaan kovaa keskustelua ja se kohtasi asukkaiden taholta suurta vastarintaa. Samankaltaista keskustelua käydään vaikkapa mahdollisesta Helsinkiin rakennattavasta Guggenheimin museosta.
Viihdyimme erinomaisesti Ravellon Giardini Villa Rudolfon puutarhassa, jossa otimme valokuvia ikiaikaisista tuuheista puista. Puu rules! Pysyvästi mieleemme painuivat myös Ravintola Sigilgaidan terassin näkymät, sekä dolcena tarjotut satumaisen herkulliset annokset.
 |
| Tämä puu ja nämä kupolit ovat Ravellon symbooli. Kaupunki roikkuu Amalfin yläpuolella. |
Ennen kuin ilta alkoi hämärtää kiiruhdimme tien päälle kohti Italian saappaan toista tasaisempaa puolta. Ennen kuin pääsimme autostradalle jäi vuoristo-osuudelta mieleemme kahdessakin paikassa keskellä tietä velloavat ja menoamme viivästyttäneet vuohilaumat, joita miehet ja hieman laiskanpulskeat koirat ohjastivat. Vielä suurempi viivytys odotti etsiessämme reittiä Pescara-Bari -moottoritielle. Navigaattori oli mykkänä ja muutaman harhailusilmukan jälkeen selvisimme oikealle baanalle ja huristimme nasta laudassa kohti Giovinnazzoa. Mielessämme ystävämme Nicolasin toteamus, että nopeusrajoitukset täällä ovat turisteja varten. Pääsimme parissa tunnissa onnellisesti perille noustaksemme seuraavana aamuna palauttamaan vuokra-autoa Barin lentokentälle. Takaisin saimme kyydin Mintun ja Jarkon autolla. He tulivat vieraaksemme Giovinnazzoon.
Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti