Tervettä menoa

Osuvia ja varsin lempeitä tekstejä löytyy seiniltä. Poliittiset agressiot eivät näy täällä juurikaan.

Eilen komea lääkäri kurvasi autollaan ovelle noutamaan meidät. Tarvitsin vakio verikokeeni ( kuuden viikon välein). Ystäväni on anestesialääkäri, joten lähetteen laittamiseen tarvittiin välikäsi. Nicolan oman lääkärin sihteeri kirjoitti kaksi lähetelappua. Minun ei tarvinnut näyttäytyä. Odotin autossa kun Syöpäklinikan laboratoriolähete, passini, sairausvakuutuskorttini ja eurooppalainen sairausvakuutuskorttini edustivat minua.
 Tämä muistutti  Turkin kokemustani. Ero on siinä, että euroopassa tämä ei maksa minulle mitään, Turkissa lasku oli muistaakseni reilut € 600.
Nicola vei meidät oman alueeni terveyskeskukseen, missä kävi ilmi ettei enää sinä aamuna ehtinyt ottaa verikoetta. Jonoa oli. Pauliina kirjoitti minulle Italiaksi lapun, jossa pyydettiin kirjoittamaan ylös mistä ja milloin saan vastauksen, jonka skannaamme ja lähetämme lääkärilleni Suomeen. Hän puolestaan laittaa minulle sähköpostissa kommenttinsa.
Nicola neuvoi katsomaan tarkasti kuka on ennen ja kuka jälkeeni tullut, että tiedän paikkani jonossa. Numerolappuja ei ole.
Voin vakuuttaa, että ulkoisesti ja toiminnallisesti suomalaiset terveyskeskukset ovat palatseja tähän verrattuna. En olisi uskonut, että parissa vuodessa olen joutunut tyystin muuttamaan käsitykseni Keravan Terveyskeskuksesta. Se toimii hyvin nykyisin ja on kaikkiin viime vuosina näkemiini laitoksiin nähden hieno paikka ulkoisestikin. Suomi on monessa asiassa hyvä maa kaukaa katsottuna.

Naapurilla oli illalla isot juhlat. Meitä ei kutsuttu. 

Eilen illalla yöhön asti oli naapurissamme mittavat bileet. Häly ja korkokenkien kopse pitivät minut hereillä kolmeen asti. Herätys terveyskeskusta varten oli kuudelta. Päätin mennä vasta maanantaina ja käänsin kylkeä.

Pauliinan kanssa oli kuntosalille menoa varten treffit vaaleanpunaisen
kupolin luona. Vielä tekee tiukkaa löytää reitit oikeille paikoille.

Nyt on taas kevyt olo ja niveljäykkydet ja kivut poissa. Kokeilimme tänään samaa konstia kuin kotona. Toissa päivänä menimme Pauliinan kuntosalille tekemään sopimuksen loppu ajalle. Hän tuntee kaikki ja on peto tekemään diilejä. Saimme kuukauden hinnalla puolitoista kuukautta. Täällä kuntosalikorttia ei saa, jollei ole lääkärin todistusta. Nicola kirjoitti ne ystävällisesti. Hinta aivan sama kuin Keravan kuntosalillamme. Osin samat laitteet kuin kotona, mutta äijäpainotteisempaa. Minulle on toki paljon silmäniloa. Naisia on vähän.

Sisätreenikengät jätimme kotiin. Olimme muutenkin aikoneet ostaa uudet lenkkarit, joten Pauliinan kanssa kauppaan. Palvelua on. Kauppias laittoi kengät jalkaan, etsi oikeat numerot ja tyylit ja värit. Ostimme Niken vallan mainiot lenkkarit kummallekin. Hinta yhteensä  € 95. Hinnassa näkyi tuttavankauppa. Nicola oli käynyt ostamassa äskettäin lenkkarit sieltä ja Pauliina muistutti kauppiasta siitä. Suomessa en olisi saanut samoja kenkiä tuohon hintaan edes yhtä paria.

Lounaaksi paistettuja kesäkurpitsan kukkia, salaattia ja tomaattifoccatsion palat. Nam! Ostimme myös eväät huomiseksi. Aamulla noudamme auton Barin lentokentältä (lähempää ei vuokra-autoa loydy).

Eväitä etsimässä.

Ajamme Napolin tietä Herculaneumin kaivauksille (hukkui laavaan ja mutaan Vesuviuksen purkautuessa v79 jk). Pompeii on isompi ja tunnetumpi kaivaus, mutta olen ollut siellä jo pari kertaa. Ilaksi ajamme Napolin lahden eteläreunalle Sorrentoon. Yövymme siellä. Auringon lasku sieltä on maisemien parasta. Aamulla jatkamme Amalfin rannikolle. Täytyy käydä tervehtimässä Positano ja Amalfi ja ehkä poiketa Ravelloon. Kotiin on kiire koska ensimmäiset vieraamme tulevat lauantaina.

Blogiin tulee ainakin neljän päivän tauko.

Sinikka ja Markku