Ti amo ja syksyn ensi merkkejä

Suomalaisen mittapuun mukaan, helteisistä päivistä huolimatta, alkaa jo pieniä syksyn merkkejä olla ilmassa. Muuttolintuja on saapunut meidän vanavedessämme tänne Italiaan. Ne sirputtavat innostuneina parvina lähipuiden oksistossa. Parvekkeelta voi iltahämärän laskeuduttua nähdä vilahduksia ohikiitävistä, äkkimutkia tekevistä lepakoista, joita ilmeisesti pesii ympäristössä olevien vanhojen talojen ullakoilla. Saman näyn olen kokenut Suomessa keämökillä myöhäisen elokuun illan hämärtyessä. Hieman arkana katselen niiden syöksähtelyjä.  Lapsena minulle kerrottuiin niiden voivan tarrautua  valkoiseen tukkaan tai paitaan. Totta vai tarua, mene ja tiedä? Syksyn edetessä odottelemme saamaamme kutsua oliivien poimntaan. Onkohan päätteeksi elonkorjuujuhla? Siitä kerromme myöhemmin. Sen verran sotkuista hommaa poiminta on, että täytyy mennä perjantaisin pidettävälle kirpputorille ja hankkia sieltä sopivat vermeet.

Giovinnazzon kadut ovat siesta-aikaan aavemaisen tyhjät. Ihmiset häipyvät koteihinsa syömään ja tekemään ties mitä. Me nukumme pitkät päikkärit. Lähes kaikki kaupat ovat teljetty  läpinäkymättömillä suojaovilla. Rautaovet pysyvät alhaalla jopa viisi tuntia. Monta kertaa olemme lähtenee iltapäivällä  kävelylle ja ajatelleet käyvämme kaupassa, mutta eihän se käy. Täytyy odottaa kello viteen tai jopa kuuteen, ennenkuin kaupat tulevat esiin kätköistään. Mitenkähän kävisi Suomen talouselämän, jos päivän mittaan pensselit olisivat välillä sannassa niin pitkän aikaa ja työaika olisikin kaksi erillistä lyhyempää rupeamaa. 

Tämä tyylikäs miestenvaateliike on suljettu klo 13-18. Mikäli et ole lukenut
latinaa, nimi tarkoittaa ihmistä. Niin se tarkoittaa Suomessakin.

Näin syksyn edetessä Giovinnazzon kadut ovat muutenkin hiljentyneet. Kesäkuumina kausinat ihmisiä virtaa tänne sisämaasta viilelentävien merituulien houkuttelemana. Turismin massavirtaa täällä ei ole, mutta kesäaikaan turisteja on enemmän kuin nyt. Kevääseen ja kesään liittyvät  monet uskontoon ja kulttuuriperintöön liittyvät juhlapäivät, joita emme Suomen talvipakolaisina ole päässeet näissä Välmeren maissa kokemaan. Kun yleensä tulemme jouluksi kotiin jää myös täkäläinen joulujuhla kokematta. Matkan lopulla joulukrääsä pääsee kyllä irti kaikkialla.

Tulimme piazalle sopivasti näkemään ikämiesten palkintojen jaon ja kuulemaan vakuuttavan puheen. Olin kuulevinani, että voittaja on De Anna.  

Viime viikonloppuna Giovinnazzo tuntui heräävän eloon, sillä lauantai-iltana keskusaukiolla pidettiin rock- ja popkonsertti, jota kuuntelimme asunnossamme parvekkeen ovet auki. Piisien joukosta tunnistimme monta italialaisen iskelmän kulta-ajan nostalgista hittiä. Sunnuntaina päiväkävelyllämme, ennen siesta aikaa tietenkin, osuimme keskusaukiolla juoksukilpailujen palkintojen jakoon. Niitä jaettiin aina ikämiessarjaan asti. Palkintoja jakoi luultavasti kaupungin pormestari, jonka puhe kesti pitkään, niin kuin poliitikon puheet aina. Illalla oli järjestetty kaupungintalolle pormestarin kunnallisia asioita käsittelevä tiedotustilaisuus. Toripuheen kuunneltuamme, arvelimme että ehkä se ei olisi meille kovin antoisa tilaisuus. Italian taitoni on tervehdysten, kohteliaisuuksien ja ruokasanaston varassa.

Nuorisoa oli liikkeelä paljon.

Sunnuntaikalastajien lisäksi näkyi ammattilaisia selvittelemässä verkkojaan.

Kadun varrella oli myynnissä pieniäkin
saaliita. Kyllä mustekala maistuu.

Kävelyllä  rantakadun varrella näimme giovinnazzolaisten leppoisaa kiireetönä elämää ja oleilua: Vanhempia pareja käsikynkkää sunnuntaikävelyllä hienosti pukeutuneina, miesjoukkoja, jotka keskutelivat keskenään vilkkaasti käsillään elehtien, tyttöjoukon kiivenneenä aallonurtajalle sipsi- ja limsaeväät mukanaan.
Kalastajia oli selvittämässä verkkojaan ja myymässä kadun varressa aikaisin aamulla pyydystämäänsä saalista.

Toisilla saalis oli ollut runsaampi. Tästä jo on rouvan sunnuntaipöytään vaikka mitä. Tiikeriravut himottivat. Ehkä ensi sunnuntaina. Tämä on meren kalleinta kultaa. 

Olisikohan saanut kuitin ostoksesta? Meitä neuvottiin pitämään aina kuitti mukana tavallisesta kaupastakin tullessa. Kimppuun voi yllättäen käydä verotarkastaja tai poliisi. Se ALV! Täällä on käyty rautakourin harmaan talouden kimppuun. Miten olisi Suomi?

Siellä täällä bongasimme myös rakastavaisia nuoria pareja katselemassa toisiinsa liimautuneina Adrianmerelle kaukaisuuteen. Rantakallioissa, kadunvarsimuureissa, kaikkialla on eri tavoin kirjoitettuna: Rakastan sinua.

Tämä rakkaudentunnustus Molfettan kaupungissa oli korttelin mittainen.
Sydän aina metrin välein. 

Markku