Maistuu ja tuoksuu.

Torin uusi tuttavuus on meloonin näköinen kurkun makuinen hedelmä.

Olen päästäni pyörällä ruokakaupojen tarjonnasta, toreista ja herkuista. Mahdammekohan mahtua Suomessa enää ovista sisään. Vastaavasti tulee käveltyä hyvin paljon ja ainakin yritys jaksaa kiivetä portaita neljä kerrosta asuntoomme.

Tämä kaupunki on Italian etelän syrjäkyliä, mutta Espanjaan ja Portugaliin verrattuna ruokataivasta. Granadassa ranskalainen Carrefour edusti parasta tasoa, Portugalissa Lidl oli se huippu. Täällä kulmamarketissakin on valikoimaa ja laatua. Edellisen blogin kuva lihatiskiltä on bongattu lähikaupastamme.

Tarjonta on runsasta. Tummat rypäleet ovat makeita ja pehmeitä.

Laadukkaat hedelmät ovat torilla 0,75 - 1,50 euroa/ kg, kaupoissa hieman enemmän. Miksi meillä torilla

myytävä tavara on kalleinta? Täällä Pauliina näytti monta mielenkiintoista uutuutta, joita kokeilemme aikanaan, mm mustia kickherneitä. Ostimme uuden sadon tuoreita oliiveja, jotka paistetaan pannulla, suolataan ja popsitaan leivän ja viinin kera. Ah, viinit...Jätän Markulle sen puolen kirjoittamisen.

Mahdollisen tulevan lihavuutemme lähde. Niin hyvää leipää ja tuulihattuja.

Meille on jo opetettu paras leipäkauppa, mistä saa myös maukasta kotiruokaa annospakkauksissa. Vaikka ei ostaisikaan, keksii uusia ruokia. Miten en olekaan tullut ajatelleeksi kuinka oiva käärö kesäkurpitsa- tai munakoisosiivu ovat vaikka lihapullalle tai kanan palalle. S. Antonion Panetterian focacciat ovat jo vieneet sielun. Mini ciabatta vuohenjuustopalan kera on oiva sieni kaapimaan salaatista valuneet herkulliset vihreät oliiviöljyt lautaselta. Huom, olemme Italian parhaalla oliiviöljyalueela. Voita ei leivälle laiteta. focaccia ja ciabatta ovat tavallinen näky minkä tahansa kaupan hyllyssä Suomessakin, mutta kuivaa ja mautonta täkäläisiin verrattuna.

Pauliina ja Nicola.

Palasimme juuri Pauliinan ja Nicolan sunnuntailounaalta. Vaikuttava elämys. Ise koti on kaunis, moderni ja kekseliäs. Ei uskoisi, että monesta kodin hienosta yksityiskohdasta on vastuussa anestesialääkäri Nicola. Pauliinan lounas olisi kelvannut minkä tahansa vaativan ravintolan listoille. Päätin kuvata sen, mutta sain tallennettua vain primon, eli ensimmäisen ruuan, joka oli simpukkapasta. Seuraavaksi tuli täytettyä kalamaria (mustekalaa) ja perunasta tehtyä hyvää lisäkettä. Tietysti ohessa valkoviiniä ja itse tehtyä leipää. Sitten salaattia, seuraavaksi hedelmiä, jälkiruokana omenapaistos vaniljakastikkeella ja kahvi. Hirmuinen vaivannäkö, jota suuresti arvostimme.

Halleluja mitä pastaa! Tämän ruokalajin jälkeen unohdin kuvaamisen.

Viinilaatikoista on itse tehty yöpöydät ja hauska piironki. Design on verissä sekä italialaisilla, että suomalaisilla.

Odotan innolla Pauliinan kokkauskurssia. Ehdotin hänelle täällä vieraileville suomalaisille italialaisen keittiön saloihin johdattamista. Hän innostui asiasta. Täällä asuu toinen suomalainen nainen, joka tekisi mielellään yhteistyötä tässä. Kiinostuneet voivat ottaa yhteyttä Pauliina de Annaan, joka italiaisesta nimestään huolimatta on alun perin turkulainen tyttö, joka asuu Giovinazzossa. Yksi matkamme päämääriä oli syventää italialaisen keittiön tuntemusta. Hyvä alku kaikin puolin.

Isännän suunnittelemia valaisimia oli olohuoneessa ja kylppärissä.
Ledvaloja hillopurkissa. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta keksinnölle. 

Päivän kruunasi hieno ilotulitus, jota saimme ihailla parvekkeeltamme. Luulatavasti jollain oli häät.
Napolin alueella tehdään ilotulituksen ihmeitä. Näimme paljon uuden laisia paukkuja ja kuvioita. Näin 20 vuotta sitten Sorrennossa paikallisen pyhimyksen päivänä aivan mykistävän taidonnäytteen tässä lajissa.
Vuosaaressa Taiteiden yönä Arto ja Mimosa olivat suunitelleet aivan loistavan loppurevityksen ilotulitteilla, mutta tässä lensi iloa taivaalle kaksin verroin.


Sinikka