perjantai 11. lokakuuta 2013

Kolikon toinen puoli

Giovinnazzon asuntoamme vastapäätä on 24 h Esson huoltoasema. Suomalaiselle se herättää nostalgisia muistoja menneistä vuosikymmenistä, jolloin Esson baarit olivat koko Suomessa ihmisille tärkeitä kokoontumispaikkoja. ABC -huoltoasemien valtaan nousu, osin yhteiskunnan tukemana, on kuristanut essot ahtaalle. Niin on käynyt myös tälle naapuri  Essolle. Ei näy yhden pysähdyksen taktiikoita.
Yhden pysähdyksen taktiikasta ei tietoakaan
Suuryritysten kilpailu kansainvälisillä markkinoilla heikentää vääjäämättömästi tämänkin maan heikommin kehittyneitä alueita. Se vie ihmisten työpaikkoja ja toimeentuloa muualle. Näin on käynyt Italiassakin. Hyvin pärjää enää Pohjois-Italia, mutta etelässä on toisin, on oikeastaan aina ollut. Giovinazzo oli terästeollisuuden keskus. Mykkinä todistajina näistä  ajoista ovat rautatien varressa jököttävät, rappeutuneet  rakennukset. Missä ovat nyt työpaikkansa menettäneet ihmiset ja heidän työllään luomansa varallisuus, sekä kaupungin saamat verotulot? Vastaavanlaisia kohtaloita on koettu monissa Suomen kaupungeissa mm. paperiteollisuuden tehtaita alas ajettaessa. Giovinnazzon väestön kasvu kääntyi silloin laskuun ja nyt pysähtynyt. Ihmisten muuttaessa muualle kiinteistöjä jää vaille huolenpitoa ja kaupunkinäkymä alkaa rapistua reunoiltaan.

Lopulta se rautakin ruostuu. Terästehtaiden rangat vain jäljellä.
Seurausta tästä on  noin puolen kilometrin päässä meiltä  entinen virkistyskeskus, joka on vuosia, ehkä vuosikymmenen ajan seisonut tyhjillään. Suuri puistoalue on rämettymässä ja siellä olleesta ravintolasta on jäljellä valtavan kokoiset  aavemaiset aurinkovarjot.

Party is over!
Ei ainoastaan yhteiskunnan rakennemuutos, vaan myös luonnonvoimat koettelevat giovinnazzolaisia. Adrianmeren jatkuvat tyrskyt nakertavat sen rantaviivaa ja vievät rantaa reunustavien katujen alta maata pois. Seurauksena  kaupungin kauneimmalla keskusta-alueella on  sortumisvaaran vuoksi jouduttu sulkemaan katuliikennettä ja kaunista rantapromenadia. Merimaiseman ihailemista varten rakennetut penkit ovat saavuttamattomissa rautaisten suoja-aitojen takana. Näidenkin uhkien torjuminen vaatisi runsaasti yhteiskunnan varoja ja käymistä veronmaksajien kukkarolla. EU-rahaa ei näytä riittäneen tänne peräkylille.
Kulku sallittu vain mereltä suojassa. Puolet aamulenkistämme on pilalla.

Saneeraustarve on ikuista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti