Postikortin toinen puoli

Kuusi vuotta sitten olimme Napolissa. Sieltä alkoi kuulua ja näkyä kummia.  Kadun vierustoille syntyi oikeita jätevuoria. Silloin kysyseessä oli mafiajohtoisen jätteenhuollon ja kaupungin hallinnon kissanhännän veto, mikä kesti vuosia.
Olemme suunnitelleet ensi viikoksi matkaa Nopolin seudulle.  Mielenkiintoista nähdä, onko siellä asiat jätehuollossa saatu järjestykseen.

Roskakuski on hyvin suojautunut kaiken varalle. 

Giovinnazzossa on tehty paljon kierrätyksen tehostamiseksi. Kaupungissa on jätteiden lajittelupisteitä tiheässä.  Osa niistä on pysynyt siistissä kunnossa, mutta monissa kohteissa näkee rumaakin jälkeä.  Monet heittävät pussinsa jäteastian viereen. Edellä kuvatut tavat eivät toki ole harvinaisia Suomessakaan. Vielä muutama vuosi sitten kotikaupunkimme ja kesäpaikkamme keräyspisteeseen saattoi jäteastioiden viereen ilmestyä mitä kummallisimpia esineitä, sohvista aina polkupyörän romuihin.

Asemalla on koko arsenaali lajitteluun. Ei tainnut tulla osumaa laatikkoon kiireessä.

Giovannazzossa ei paperin kierrätys toimi niin kuin Suomessa, missä meillä on vankat perinteet. Täällä on yritetty saada keräystä toimimaan laihoin tuloksin. Paikallisten lehtien paperinkeräys on vain prosentin luokkaa.

Surullisin näky on meren ranta. Erityisesti muovipulloja ajautuu maihin paljon. Enimmäkseen ne taitavat tulla naapurimaista. Kukaan ei näytä keräävän niitä pois. Pitäisiköhän alkaa uusi aamuprojekti...

Meri huuhtoo kaikenlaista kivaa rantaan. Päästäisinköhän Sinikan irti keräämään noita.


Markku