Forno mia

Keittiövarustuksemme ikkunareunassa on kaasuhella, pikkuruinen
ruokakaappi ja jääkaappi. Etualalla tisipöytä ja turkoosin pesuvadin alla,
hyvin italialaisittain, pyykin pesukone. Leipää leikataan pesukoneen päällä.

Mamma mia! Miksi juuri ruokaintohimojen maissa, Ranskassa ja Italiassa, vanhojen asuntojen keittiöt ovat pieniä, hankalia ja vailla työtasoja. Kummassakin maassa naiset oavat perinteisesti melkein asuneet keittiössä, mutta tehneet ihmeensä tosi vaikeasti. Meillä on kaasuliesi ja kaasu-uuni. Parvekkeella on hana ja kaasuputki. Ei mitään punaista kaasupulloa, jonka kylkeen kiertyy vilvoittelemaan oma kotikobra kuten Portugalissa toissa syksynä.
Alan ymmärtää miksi tähän mennessä kaasutalouksissakin olen tavannut vain sähköuuneja. Luulet paistavasi 200 asteen lämmössä eikä tapahdu juuri mitään, hermo pettää ja väännät vähän lisää. Öljy kiehuu ja alkaa kuulua räjähdystä enteileviä ääniä. Syöksyt pelastamaan ateriasi juuri ja juuri ajoissa.

Kokeilin eilen täytettyjen paprikoiden tekemistä. Oli hellepäivä, joten ajatus ei ollut kovin älykäs. Yhdessä keikkuvassa alumiinikattilassa porisivat jättimäiset paprikanpuolikkaat,  toisella liekillä lämpeni kanaliemi kannussa ja kolmannella shalottisipulit, valkosipulin kynnet ja jauheliha. Alhaalla posotti kaasu-uuni odottamassa viimeistä vaihetta. Olemme Italiassa. Minä en mitenkään voinut kiehauttaa pikariisiä, vaan aloin tehdä neljännellä risottoa. Risotto on italialaisen keittiön korkea mittari. Tuloksen on oltava tasaisen pehmeää, kiiltävää ja kosteaa. Siinä kokki punnitaan.

Viihtyisä meidän keittiömme on. Erikoisuutena tavattoman korkea pöytä.
Markku arveli sen helpottavan spagetin syömistä. Ei ole pitkä matka pöy-
dältä suuhun.

Oikean risottoriisin lisäksi tarvitaan mm oliiviöljyä, valkoviiniä ja aitoa kanalientä sekä pitkää pinnaa. Tekeminen kestää 35-50 min oikeilla lämpötiloilla, jotta riisi kypsyy tasaisesti. Tätä kultaa on valvottava koko ajan. Lientä lisätään vähän kerrallaan ja sekoitellaan välillä. Lopuksi tietysti lisätään runsaasti hyvää, raastettua parmesaania ja burroa (voi). Jos kiilsi risotto, kiilsin ja punoitin minäkin siinä vaiheessa kun työnsin vuokaa uuniin eli fornoon. Kaikki myötätuntoni tässä ja muissa Italian vaatimattomissa keittiöissä ahertaville mammoille, joiden ruokaa ylistävät pojat ja aviomiehet.

Ensimmäisiä asuntoja vuoratessamme, kysyin: onko keittiössä teräviä veitsiä. Kokkisodassa ei pärjää tylsin asein. Aina vakuutettiin, että veitset ovat teräviä. Eivät ikinä ole olleet, mutta minä olen joka kerta varmistanut sen pakkaamalla muutaman oman veitsen varmuuden vuoksi. Vein omat veitset Unkariin, Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin ja Turkkiin.Tällä kertaa en kysynyt, enkä pakannut omia aseita. Miksi ihmeessä en?

Italia ei tietenkään kauttaaltaan ole epäkäytännöllisten keittiöiden maa. Kun meillä halutaan tehdä tyylikäs ja kallis keittiöremontti, Italiasta hienoimmat romppeet tuodaan. Pauliinalla oli sisustuslehtien  keittiö ja varmaan rikkaassa pohjois-Italiassa on eri meininki kuin täällä. On omalla tavallaan viehättävää kokata välineillä ja tilassa, missä on monen sukupolven jälki ja esineet. On
kuin mummoni mökissä aikoinaan.

Pääsen toki vähemmällä kuin italialainen vaimo tavallisesti. Markku tiskaa, kattaa pöydän, tekee salaatin ja pilkkoo ainekset. Kotona laitamme ruokaa vaihdellen pääkokkia, mutta täällä on helpompaa jos otan vastuun pääruuasta kun improvisointi uusilla aineilla ja nopealla hellalla sujuu kokeneemmalta paremmin. Muina syksyinä meillä on ollut grilli ja siinä isännällä yksinvalta.

Pauliinan on tuonut kalakauppiaalleen Suomesta Martinin puukon kalan
 fileointiin.

Treffasimme Pauliinan tänään kalatorila. Kauppiaalla oli valmiina hänen tilaamansa kala, me ostimme luultavasti meribassia (kalojen tunnistus on hankalaa kun nimet ovat taas ihan toiset) ja saimme uunissa valmistusohjeen yksityiskohtaisesti. Pidän siitä, että kaupasta tulee myös resepti. Kovin tuttua aiemmilta Italian matkoilta.

Päädyimme keskusaukion reunaan kahville. Sade saartoi meidät pitkäksi aikaa, mutta meillä oli paljon puhuttavaa ja kysyttävää Pauliinalta.

Frutti di mare, meren herkut liki suoraan kalastajilta. Vain mielikuvitus
kokilla rajana. Hinta on halvempi kuin silakalla Suomessa.

Saimme juuri loistavan uutisen. Markun poika perheineen on tekemäs-
sä asunto kaupat ihan meidän läheltä. Nyt ovat kaikki Markun lapsenlapset reilun kilometrin päässä meistä.








                                  Sinikka

Toritreffien kuuluu päätyä piazan kahvilaan. Pullaan sorruttiin. 

Olisi voinut käydä hullumminkin. Shampanjakorkkien malliset on uitettu
rommissa, tuulihatuissa on kermaa ja kreemiä ja...Apua!