Oliivin korjuu

Poiminnan oleellinen osa on valtava verkko puun alla. Haravoinnin ja täristelyn jälkeen verkko kootaan ja saalis
valutetaan tynnyriin ja kannetaan olalla kuorma-auton lavalle. Kuvassa vasemmalla Markku ihan puskissa, luoksemme Suomesta lomalle tulleet Reija ja Jyri keskellä. Neljäs taitaa olla Pauliina.

Lauantaiaamuna 2.11. Pauliina soitti, että Nicola on tulossa hakemaan meidät autolla. Oliivinpoimintatalkoot olivat jo käynnistyneet. Hyppäsimme nopeasti vetimiimme ja menimme alas odottamaan. Perillä  isä Cortese ja palkatut apulaiset olivat jo käynnistäneet työt.
Meillä, Reijalla, Jyrillä ja minulla, meni hetkisen aikaa ihmetellessä, miten olisimme kantaneet kortemme kekoon. Meille iskettiin jättimäistä kampaa muistuttavat esineet kouraan ja aloimme haroa puiden alimpia oksia puhtaaksi oliiveista. Sinikka keskittyi kuvaamaan tapahtumaa ja seurustelemaan Nicolan isän kanssa sivummalla.
Pian työ alkoi  luistaa jo kuin ammattilaisilta.  Kokenut apumies ehdotti minulle pestiä seuraavaksi viikoksi samaan hommaan.
Kampaamista täydennettiin hakkaamalla pitkillä sauvoilla ylempiä oksia. Näin poimintaa oli harrastettu samalla menetelmällä jo vuosisatoja ellei vuosituhansia. Seuraavalla viikolla näimme sisämaassa toisen menetelmän. Puiden alla oli pyöreä verkko ja oliivien annettiin itsekseen pudota siihen. Giovinazzon alueella halveksitaan tätä laiskan metodia. Tuottaa kuulemma huonoa öljyä.
Nyt on tapahtunut teknologinen mullistus, joka uhkaa hävittää vanhan tavan kokonaan. Se on moottorikäyttöinen täristin, jonka pitkän varren ja tartuntakouran vibraation avulla loputkin oliivit putoavat viimeistä piirtoa myöten. Korjuu olisi varmaankin mahdollista hoitaa kokonaan näillä kovaäänisillä täristimillä, mutta Nicolan isän ja Pauliinankin tahto on, että korjuussa säilyisi edes osittain vanhat perinteet. Korjuun jälkeen perheen isä ilmoitti ettei täristimiä enää nähdä hänen viljelmillään.

Tämä taistoon käyvä joukko tekee työtä kahden aikakauden menetelmillä. Punapaitaisella miehellä on täristin olalla.
Sen ääni paahteisella tantereella muistutti pikkuista moottorisahaa. Ei hirveä, mutta romantiikka kuitenkin kaukana.
Nicolan veli ja tyttö käyttävät keppejä vanhaan tapaan. Vähän kuin kolistelisi omenoita puusta.

Suurimmat oksat napataan pois ennen kuin verkko tyhjennetään. Tässä näkyy oliivien värikirjo. Tähän aikaa vuodesta
ehkä suurin ilman saastuttaja on leikattujen oliivipuiden katkottujen oksien polttamisen savu. Meren rannassa ei näy Kreikkaa tai muita vastarannan maita. Harmaa saastepilvi sen sijaan kertoo mitä siellä tehdään. 

Joskus ratkaisevan hetken kuva onnistuu. Tämä oliivituhkimo kokosi verkkoa, kun osuin paikalle. Voiko kauniimpaa
näkyä olla? Köyhä aputyttö, jonka nimeäkään kukaan ei tiennyt. Pyysin toimittamaan tämän kuvan hänelle.

Oliivilehdon isäntä tunsi itsensä tarpeettomaksi täristimien keskellä. Me juttelimme pitkään kaikenlaista. Muut ihmettelivät millä ihmeen kielellä, sillä isä Cortese ei osaa englantia ja minun italiani ei ole keskustelun, vaan harvan ymmärtämisen ja sitaattien italiaa.
 Oikeasti on helppo puhua jos unohtaa kieliopin. Italia, suomi, englanti, latina ja luova mieli neljän käden kera toimii aivan hyvin.

Yllättävän nopeasti kuormalava alkoi täyttyä. Meille isojen marjojen poimiminen
pystyasennossa ja suoraan maahan oli tosi helppoa. Muut ihmettelivät
suomalaisten intoa ja tarmokkuutta.

Homma oli hoidettu ennätysajassa ennen siestaa. Aiemmin se kesti pisimmillään jopa viikon tai pari. Oliiveja kertyi nyt  2200 kiloa, mistä puristettua oliiviöljyä saadaan noin 20 %. Sateettoman kesän vuoksi oliivit olivat jääneet hieman pieniksi, mikä heikensi sadon määrää jonkin verran, mutta saattoi puolestaan parantaa laatua.
Joukossa oli niin vihreitä kuin mustiakin oliiveja. Vihreät oliivit muuttuvat kypsyessään mustiksi. Lähikaupassa näin laarissa niin pieniä sinisiä oliiveja, että luulin niitä pensasmustikoiksi. Maistoin yhtä ja yllätys oli suuri.

Oliivilajikkeita on myös erilaisia. Kaikkia oliiveja ei  puristeta öljyksi niin kuin meidän keräämämme. Jokainenhan meistä on myös syönyt niitä kokonaisina. Joku kysyi ovatko mustat oliivit värjättyjä. Joskus väriä syvennetään mm mustekalan musteella, mutta niitä säilötään suolaveteen kaiken värisinä. Tuore, raaka oliivi on väkevä ja pahan makuinen. Tuoreita paistetaan tähän aikaan vuodesta pannulla oliiviöljyssä ja suolataan ennen tarjoamista. Ne oliivit, joita me syömme säilötään suolaveteen. Siinä maku syntyy.

Vanhimmat oliivipuut ovat jopa tuhat vuotta vanhoja. Vanhoja oliivipuita uudistetaan katkaisemalla ja oksastamalla niitä. Oliivimetsiköt tältä alueelta eivät katoa lähitulevaisuudessakaan, niin hyvää sen tuottama vihreä ja kullanarvoinen öljy on. Öljyviljelmiä täällä on joka puolella aivan silmänkantamattomiin. Täältä tulee Italian paras öljy jota lisätään muiden alueiden öljyyn parantamaan tasoa.

Oliivipuu alkaa tuottaa satoa vasta kolmekymmentä vuotta vanhana. Oliivipuu on omaisuus. Se saattaa elää
tuhat vuotta. vanhaan runkoon oksastetaan uusia alkuja, mutta myös istutetaan uusia puita. Puut leikataan kummallisiksi käkkäröiksi etteivät oksat kasva liian korkealle. Ne puut joiden sadon annetaan tippua maahan, jätetään kasvamaan lähes leikkaamatta.

Tässä koko iloinen joukkueemme työn päätyttyä. Minä vielä töissä kameran takana. Mukana olivat kaikki kolme Cortesen poikaa. Isän vieressä takarivissä laivastossa palveleva poika, hänen vieressään Nicola, joka on lääkäri ja kolmas mies oikealta on lennostossa palveleva Davide.

Oliivinpoiminnan elonkorjuujuhlaa pääsimme viettämään lähikaupungin Molfettan vinoteekkiin, jossa maistelimme puglialaisia viinejä laajalla skaalalla erinomaisten kylmien ruokapalojen painikkeeksi. Siellä ei syljetty maistiaisia sankoon, vaan juotiin lasista täysin siemauksin. Illan kruunasi meille tarjottu Primitivo di Manduria, 60-v. juhlaversio, joka Jyrin viestin mukaan maksoi Barin lentokentällä 39,90 euroa pullo. Suomessa Alkossa vastaavan pullon hinta lienee lähes sata euroa, mikäli sitä ylipäätään saa Suomesta. Voin vakuuttaa, että se oli unohtumaton makunautinto.

Illalla juhlittiin uutta satoa ja nautittiin loistavista viineistä. Daviden lasiin valuu juuri yksi parhaista viineistä, joita olen maistanut. Illan viiden viinin sinfoniaa säesti täydellinen pienten herkkujen menu. Yksi elämämme hauskimmista
päivistä päättyi täydellisesti.

Öljy puristettiin seuraavana tiistaina. Saimme kutsun Pauliinan ja Nicolan kotiin maistamaan tuoreeltaan vihreää kultaa. Uusi öljy on paksua maukasta ja heleän vihreää. Tämä ei ole mitään paistoöljyä tai salaatinkastikeöljyä. Tätä kaadetaan pikkuruisesta kannusta suoraan leivälle tai ruuan päälle. Jokainen meistä sai sievän litran vetoisen peltikanisterin tätä "itse poimittua" öljyä. Se on hieno lahja ja oikea aarre meille kaikille

Markku ja Sinikka

Vihreä laikku lautasella on Cortesen uutta oliiviöljyä. Nam! Lautasen reunassa
on tuoreina paistettuja oliiveja. Unohtumaton elämys kokea koko ketju poimimisesta
lautaselle.