Isänpäivän tunnelmia

Sunnuntaina täälläkin vietettiin isänpäivää. Päiväkävelyllämme huomasimme tämän erityisen päivän monin tavoin katukuvassa. Venesataman lähistöllä, suositulla rantakadulla, oli ihmisiä sunnuntaikävelyllä ehkä tavanomaista enemmän. Siellä saattoi nähdä useita perheitä, ehkä menossa viettämään isänpäivää. Päivän kunniaksi kaikki olivat hyvin pukeutuneita ja naisilla hyvin korkeat korot. Lapset oli puettu huolitellusti, jopa hieman aikuismaisesti. Kiharapäiset kullanmurut näyttivät vanhojen maalausten enkeleiltä, aikuisten vaatteissa. Mieleeni tuli keskiaikaisia ja renesanssiajan kirkko maalauksia.
Aiemmin taiteilijat käyttivät malleinaan vain vanhoja ihmisiä, koska lapset eivät pysyneet paikallaan. Siitä johtuu monien maalausten pikkuenkeleiden oudot kasvot. Valokuvauksen keksiminen muutti asian.

. Tämä tyttö osaa pidellä koiraa tarpeeksi kaukana,
 etteitakki likaannu.

Tämä sänkymme päädyssä oleva maalaus on jo
ajalta, jolloin valokuvaus teki mahdolliseksi
käyttää mallina lapsia. 

Pysähdyimme Sinikan kanssa päiväkahville keskusaukion kahvilaan, vakiopaikkaamme. Takanani olevassa pöydässä istui miesjoukko, joka söi isänpäivän juhlistamiseksi erilaisia meren antimia, ostereita ja raakaa mustekalaa. Mies repi lonkeroita irti ja söi sitruunan ja suolan kera.  Juoma näytti sangrialle.  Olikohan kysymyksessä tosi miehinen tapa juhlia isäinpäivää, osterien vaikutushan on yleisesti tunnettu.

Sinikka istui vastapäätä minua.  Hänen takanaan olevassa pöydässä istui keski-ikäinen pariskunta pienen poikansa kanssa myös isäinpäivää juhlistamassa, leivosten kera. He olivat hyvin iloisia ja heidän keskinäinen suhteensa vaikutti hyvin harmooniselta. Tämä tapa juhlistaa isäinpäivää oli toisenlainen ja perhekeskeinen.

Italialaiseen isän päivään kuului ennen lounasta drinkit, raakaa mustekalaa ja ostereita. 

Poikkeusellisesti tänä päivänä oli kalatiskillä kadun varrella myös avattuja ostereita.
Osteri pitää syödä elävänä. Menekki siis oli varma. Kallis elävä, mutta pitää miehen
vauhdissa - sanotaan.

Markku ei ostereita tarvitse. Rommikorkki ja leivos riittää.

Tällä kertaa oli vaatimaton juhla. Viime vuonna hankin kakun, jonka nimi oli naisen napa ja sitten lähetin miehen
balilaiseen hierontaan ja kahvikuorintaan. Tyttö oli nätti. Lounas oli Cleopatran rannassa Elitessä. 

Söimme Sinikan kanssa itsekin kahvin kanssa kahdenlaisia leivoksia, joista toinen muistutti Helsingin Ekbergin kahvilassa tarjottua shamppanjakorkkileivosta. Tämä leivoksemme oli kostutettu kuitenkin rommilla ja oli Ekbergin vastaavaa pienempi. Toisella leivoksellamme oli myös tutunomainen muoto ja maku hyvä.

Kahvit nautittuamme jatkoimme päiväkävelyä kaupungin suureen puistoon.  Leikkikentällä näimme yksinäisen, hieman surulliselta vaikuttavan isän lastensa kanssa. Mieleen tuli viikolloppuisät. Tänä päivänä kaikilla on lapset luonaan.

Olimme Pauliinalta kuullet, että lapset täällä etelässä kasvatetaan pienestä pitäen melko ankarasti noudattamaan tiettyjä käytössääntöjä. Sanotaan tuhka tiheään, että älä tee sitä tai tuota, tee niin ja näin.  Heidät puetaan hyvin siististi ja edellytetään  hillittyä käytöstä, etteivät vaatteet vaan likaannu, tule hiki tai saa pöpöjä ympäristöstä. Toisin sanoen pyntätään ja paapotaan. Tätähän erityisesti äidit ja mummot myös Suomessa tekevät, mutta ehkä täällä Italiassa se on hyvin paljon voimakkaampaa.

 Lasten lukumäärä perheissä on pienentynyt jo jonkin aikaa. Kaikissa Etelä-Euroopan maissa on ollut havaittavissa sama trendi. Suomessa syntyvyys on pysynyt yllättävän korkeana. Ehkä siihen on vaikuttanut se, että avioliitot täällä solmitaan usein vasta yli kolmikymppisinä. Siihen saattaa vaikuttaa myös katolisen kirkon vaikutuksen heikkeneminen ja ihmisten maallistuminen. Enää ei pidetä  kielteisenä asiana ehkäisyä, vaikka katolinen kirkko on taistellut koko Paavin arvovallalla sitä vastaan. Yllättävää oli myös kuulla Nicolan leikillisesti esittämä arvio, että kaikki italialaiset miehet ovat uskottomia 100 prosenttisesti. Jos näin on, täytyy  naistenkin uskottomuuslukujen olla varsin korkeat. Täällä vaimon ei ole tapana puutua asiaan. Miehet nyt ovat sellaisia. Puuttuukohan miehet naisten menoihin?

Kaikenlaisia mahdollisuuksia on, mutta isänpäiväksi
en löytänyt sopivaa menoa. Katsotaan onko Markku
tarpeeksi suuri shusin ystävä.

Suomesta käsin katolinen kirkko näyttää hallitsevan maailmaansa. Italia ja muukin katolinen maailma on sekularisoitunut ja tavallinen kansa käy kirkossa lähinnä seremonioissa. Muutama mummo istuu messussa ihan kuin kotonakin. Paavin mielipide ehkäisystä ei näytä merkitsevän käytännössä mitään. 

Neljän poikalapsen isänä ja seitsemän lapsenlapsen ukkina odotin isänpäivää innokkaana.  Sainkin onnittelut lapsiltani ja lastenlapsiltani tietokoneen Skype-yhteyden välityksellä. Tämä on meillä jo vakiintunut tapa usean vuoden aikana, sillä talvipakolaisuudestani johtuen en ole ollut fyysiseti lähellä omaisiani isäinpäivinä neljään vuoteen. Sydäntä kuitenkin lämmittää, kun lapsenlapset ja heidän vanhempansa vuoronperään aina isänpäivinä kokoontuvat tietokoneen ruudun ääreen ja avaavat näköyhteyden. Lapset ovat vapaammin kasvatettuja kuin italialaiset vastinparinsa, jonka johdosta yhteydenotto ja jälleennäkeminen voi muodostua jopa hieman riehakkaaksi, mikä osoittaa vain sen, että ukista pitävät niin lapset kuin lapsenlapsetkin. Voiko isäinpäivänä enää suurempaa onnen tunnetta kokea?

Markku