Italialaisen ruuan koulussa

Artisokasta kuoritaan päälimmäiset lehdet, laikataan varsi ja terävin latva
pois ja levitetään lehdet niin, että keskelle tulee tilaa täytteelle. Artisokat
laitetaan sitruunaveteen tummumisen estämiseksi. 

Ehdotimme Pauliinalle kokkikurssien pitämistä mikäli hän aikoo jatkossakin vuokrata tätä asuntoa.
Lyhyemmälläkin lomalla kävijät voivat olla kiinostuneita viininmaistajaisista, oliivin poiminnasta ja italialaisen ruuan saloista.

Saimme eilen kutsun kokkikouluun Pauliinan ja Nicolan kotiin. Listalla olivat täytetyt artisokat, joiden valmistus meni pieleen kun Jyri ja Reija olivat kylässä. Toisena lajina olivat gnochit tomaattikastikkeella.

Perunat ovat kiehuneet liedellä jo tunnin kun täytety artisokat lähtevät
uuniin.

Pauliinan terävät veitset ( kuvan punainen ja keltainen keraaminen veitsi) tekivät ihmeen helpoksi sen mihin oman keittiöni jyrsimet eivät pystyneet.

artisokan täyte:

riko kolme munaa kulhoon, lisää 2-3 dl korppujauhoja, 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna ja 2 kynttä liemeen. Sekoita ja lisää mustaa pippuria, suolaa, revitty iso mozzarella ja 2dl parmesaaniraastetta.

Pauliina kuorii tulikuumia perunoita. Minä karkasin kameran taakse ja
Markku kävi sosemyllyn kahvaan. Gnochien teko on alkanut.

Kun artisokat on täytetty, laita ne vuokaan, mortadellaraastetta päälle ja loraus öljyä kullekin. Runsaasti vettä vuokaan ja mukaan persiljaa ja valko-
sipulin kynnet. Uunissa 200° n 1 t.


Teimme koko menun antipastia lukuunottamatta. Ruokahalun herättäjänä toimi syksyn raikas nuori viini isäntäväkemme ystävien tilalta.

Gnochit olivat primi, ensimmäinen laji, mikä tavallisesti on pasta tai pizza. Artisokat olivat secondi eli toinen laji. Mikäli tarjotaan lisäkkeitä tai salaattia, ne tulevat secondin jälkeen.

Hauskaa oli. Pitkään aikaan en olekaan leiponut. 

On turha ihmetellä missä se salaatti pihvilleni viipyy. Se tulee kun pihvi on syöty. Seuraavaksi tulee hedelmiä, sitten dolce (jälkiruoka) ja viimeiseksi kahvi ja digestive.

gnochit:

Keitetään 1kg perunoita, kuoritaan ja  soseutetaan ne.
 Lisätään 300g vehnäjauhoja, 1 muna ja kaksi reilua hyppysellistä suolaa. Vaivataan taikinaksi ja annetaan levätä ennen kuin leivotaan pitkiksi madoiksi. Leikataan parin sentin paloiksi ja koristellaan haarukkaraidoilla, mikäli haluaa olla viitseliäs.

Nicola odottaa silmä kovana gnochien pulpahtamista pintaan.

Juuri ennen tarjolle panoa ne keitetään suolavedessä. Valmista on kun pallerot nousevat pintaan.

Nicola päräytti moottoripyörällä Barista (lausutaan baari) kotiin.
Kysyin miten töissä sujui. "Tein
reiän yhden potilaan kurkkuun", hän vastasi.
Teho-osaston lääkäriltä ei pidä kysyä työkuulumisia ennen ruokaa.

Nochien lisänä oli varsin tyypillinen koko Välimeren alueen tomaattikastike:

kuullota öljyssä sipuli ja pari valkosipulin kynttä. Purkillinen polpo  di pommodoroa (tomaattimurskaa) ja
mausteita mielen mukaan. Suolaa,
mustaa pippuria, persiljaa, oreganoa,

Primi on lautasella. Se saa kohta parmesaanihunnun päälleen.

chiliä, caprista, oliiveja tms. Keitä
mielellään kauan.

Pauliina on hyvä opettaja.Yksi matkamme päämääristä on toteutunut. Olemme oppineet uutta
italiaisesta keittiöstä ja se on ollut
helppoa suomenkielellä. Aiemmin opimme torilla mm. uusia vihanneksia.

Olen ilahtunut ettei asuntoamme myydä. On mielenkiintoista ja paljon edullisempaakin asua turisti-
kohteiden ulkopuolella ja seikkailla omasta majapaikasta käsin ympäristöön. Suosittelen.

Artisokka on hyvää!

On ollut tavattoman helppoa kun
apuun on voinut soittaa suomalaisen,
joka puhuu sujuvaa italiaa. Ehkä netti olisi jäänyt saamatta tai ainakin se
olisi ollut mutkaisempi juttu, kuten
moni muukin asia.
Etelä-Euroopan syrjäkylillä ei puhuta
englantia, paitsi afrikkalaiset pakolaiset
ja laittomat paperittomat siirtolaiset, jotka myyvät aurinkolaseja tai kerjäävät supermarketin edessä.

Aurinko ehti laskea ennen kuin pitkä
lounaamme päättyi. Kiitos isännillemme.Yhdessä olemisen
kulttuuri Italiassa on suuressa määrin
ruokapöydän ympärillä.
Yhdessä syöminen pitää suomalaiset
perheetkin tasapainossa.





Hyvää ruokahalua ja hyviä ystäviä!

Sinikka