Baarista Bariin

Il Simposiumiumin viehätys oli keskiaikaisessa miljöössä. Italialaisen taiteilijan hauskat valaisimet ja aito taide
antoivat tynnyriviinille pesoonallista maustetta.

Viime tiistaina olimme Pauliinan ja Nicolan luona katselemassa yhteisellä linnareissullamme Sinikan ottamia kuvia riisiperunamuhennosta nautittuamme. Tohkeissani hauskasta tapaamisesta olkalaukkuni jäi ja haimme sen myöhemmin iltakävelyllä. Paluumatkalla poikkesimme vanhassa kaupungissa Il Simposium -nimiseen kellariravintolaan drinkille. Mieleeni tuli  huuli symposiumin ja kollokvion ero. Symposium on ensiluokkaisempi, koska sinne ei oteta vaimoa mukaan. No minulla tällä kertaa oli vaimo.
Paikka oli hämyisen tunnelmallinen ja hyvällä maulla sisustettu ruokapaikka, seinällä taidetta Picassosta lähtien. Olimme kerran aikaisemmin käyneet siellä Reijan ja Jyrin kanssa. Paikka aukeaa illalla 7 maissa asiakkaita tulee enemmän vasta kymmenen maissa.  Suhteellisen laadukasta viiniä saa suoraan tynnyristä  karahviin. Se maistui leivän ja juustolajitelman kera. Pulloissa sai hyvinkin laadukkaita viinejä. Holvien hämärässä tunnelmassa viihtyi pitkään.

Juustotarjotin, leipää ja hunajaa riittää kelpo viinin painikkeeksi. Viehättävää oli myös kattaus. Käsin repäistyt palat
ruskeaa käärepaperia tabletiksi ja puulevy lautaseksi. Parempi pulloviini tulee suurissa kantalaseissa.

Varsinaista keittiötä ei ole. Paikka tarjoaa pikkupurtavaa ja hiukopalaa, joka valmistetaan tiskillä. Tuoksut tulvahtavat vastaan heti siisään tullessa.

Olemme ohittaneet Bar Palermon joka päivä lähes
kahden kuukauden ajan. Kylmä neonvalo ei houkuttele

"Symposiumista"  palatessamme päätimme pistäytyä myös aivan asuntomme naapurissa sijaitsevaan Bar Palermoon. Heti sisälle päästyämme vastaan pelmahti aikamoisen sakea tunnelma. Jouduimme keskelle kiivasta väittelyä, jonka kohteena oli, kukas muukaan kuin itse Berlusconi, jolle oli tullut vaikeuksia jo omien kannattajienkin taholta. Voimakkaasti viittilöinnillä ryyditetyt puheet puolesta ja vastaan sinkoilivat  pöydästä toiseen. Siinä samassa, jotkut jopa vähät välittivät vaikka pankit menisivät nurin.

Palermo on puhdasverinen kansankuppila, jonka vastineen Suomesta voi löytää lähes jokaisen syrjäkylän keskiolutbaarista, mutta myös kaupungeista.
Tilasimme  pullon Peronia. Sitä nauttiessamme astui sisään naapuri Esson mittarimies, ilmeisesti pakistanilainen. Joka kerran kun menemme kadulla hänen ohitseen hän tervehtii iloisesti. Meidät nähtyään hän tokaisi hämmästyneenä meille; "You drink !" Hän taisi nauttia vain sosiaalitilasta.

Kaikki tapahtuu kadulla. Naiset juttelevat, mies käy kaivolla, kadunlakaisija tekee työtään ja pyykki ripustetaan
myös oven pieleen jalkakäytävälle. Invalidi pyörätuolissaan istuu ovensa vieressä ja osallistuu keskusteluun. Vanhuksetkin ovat koko ajan elämän reunassa kiinni.

Keskiviikona lähdimme bussilla Bariin. Jäimme  pois Citta Vecchian kohdalla ja suunnistimme Barin linnan ohitse  vanhankaupungin sokkeloisille ja kapeille kaduille. Siellä  kohtasimme touhukasta ja hyvin yhteisöllistä elämää. Tunnusomaisin piirre niillä on joka puolella roikkuvat pyykkit.  Sateisten päivien varalta pyykkien suojaksi vedetään muovit.  Kotirouvat kokontuvat vapaahetkinään asuntojensa edessä kadulle ja keskustelevat vilkkaasti keskenään tai jopa huudellen parvekkeelta toiselle.


Oli aurinkoinen päivä ja saatoimme nähdä kaduilla pukkien varassa olevia lavoja, joilla kuivattiin tuorepastaa myyntiä ja omaa käyttöä varten. Myöhemmin illalla ostimme niitä oman kaupan tiskiltä.

Katolisella kirkolla on voimakas jalansija myös Barissa. Erilaisia pienempiä kirkkoja oli lähes joka korttelissa. Kuuluisin niistä lienee  San Nicolan Basilika. Pyhä Nikolaus on Barin suojeluspyhimys. Basilikan kryptassa oli bysanttilainen hämyinen pylväikkö, mikä muistutti etäisesti kolme vuotta sitten näkemäämme  maurilaista Cordoban katedraalin pylväikköä. Kirkon läsnäolo näkyi katujen varsilla. Lähes jokaisella talolla oli oma alttari ovenpielessään.

 Barin vanhassa kaupungissa näimme myös kaikenlaisia käsityöläisiä, jotka tekivät kadulla työtään. Tuoleja ja ovia kunnostettiin ja patjoja ommeltiin. Ammattiylpeys loisti heidän otteistaan ja he olivat jopa mielissään, kun heitä kuvattiin.

Onko imponoivampaa työntekoa kuin maisemakonttori keskellä katua liikenteen vilinässä. Samalla voi ottaa aurinkoa ja jutella kavereiden kanssa.

Filipon synttärit olivat eilen. Juhlimisen arvoinen asia näkyy kadulle
asti. Alttari porttikongissa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tällä liikennekulttuurilla joka mopo tarvitsee
oman suojeluspyhimyksen.

Äijillä on omat kulmansa.  Eläkeläiset istuvat piazojen penkeillä, nuoret miehet rappusilla. Kun puu ei kasva kivessä
ruukkuja on joka paikassa. Parhaimmilla parvekkeilla roikkuu kymmeniä kukkaruukkuja monessa kerroksessa.

Kaupat laajenevat myös kadulle. Vanhukset kykenevät kulkemaan tarvittavat metrit kun välimatkat ovat vanhoissa kaupungeissa pieniä. Ostoksia tehdään pitkään ja samalla keskustellaan kuulumiset, valitukset ja laadun vertailu.

Tämän julisteen haluaisin. Kaikki pyhimykset ja palvonnan kohteet yhdessä paketissa.

Giovinnazzossa oli koko viikon kuvattu elokuvaa   ja näimme siitä johtuvaa hyörinää keskusaukiolla useana päivänä. Eilen istuessamme aukion laidalla kantakahvilassamme Paulinan kanssa filmiryhmän assistentti tuli pöytämme luo ja kysyi, haluaisimmeko osallistua filmin tekoon.  Aluksi olimme suostuvaisia, mutta kun meiltä kysyttiin, voisimmeko lukea italiankielisiä tekstejä, halumme laimeni. Kun homman ei edennyt tarpeeksi nopeasti, päätimme  häipyä kahvilasta kotiimme. Lupaava tähteys italialaisessa elokuvassa jäi saavuttamatta. Vähän harmittaa.

Elokuvauramme jäi vaille jatkoa. Kysyttiin kyllä Giovinazzossa kuvattavaan elokuvaan, mutta kyllästyimme odottamaan. Kuvassa mitä ilmeisemmin elokuvan päätähdet.

Markku, kuvat ja kuvatekstit Sinikka