Tällä kertaa päätimme ajaa ilman navigaattorin komentoja, sillä olimme matkalla pohjoiseen ja Välimeri lainehti kaiken aikaa matkareitin oikealla puolella. Ei matkanteko silti ollut aivan läpihuutojuttu, sillä sukeltaessamme vähän väliä reitin pikkukaupunkeihin, liikenneympyrä seurasi toinen toistaan ja niiden viittalabyrintti aina yllätti kirjavuudellaan. Nuolet osoittivat mielestämme epäselvästi ja väärään suuntaan ja löytyivät väärältä puolelta katua. Pääsimme älytiimimme avulla navigaattorin tasoiseen hyvään suoritukseen. Seurasimme haukkana vastaan syöksyvää liikennemerkkiviidakkoa ja aina joku ehti havaita oikean ajosuunnan. Jos se ei hevin meinannut löytyä liikenneympyrässä, teimme tarvittavan määrän kunniakierroksia, kunnes oikea suunta löytyi.
Välimeren maissa ajaessa on syytä varautua erilaisiin sääntöihin. Nuoli kadussa ei ole pakollinen kääntymis suunta. Luiskat mootoritielle hyvin lyhyet ja kun nuoli meistä on vasemmalle, se tarkoittaakin suoraan eteenpäin jne. Pitää olla tarkkana. Lähes jokainen auto täällä on kuhmuilla, ymmärrettävistä syistä.
 |
| Tranin huomattavin nähtävyys on Duomo. Kirkko on 1100 luvulta. Sitä restauroidaan ja sisältä koruttomaksi riisuttu kirkko teki hyvää silmälle. Alkaa olla lievä myrkyrys barokin pusuileviin ja kirjaviin sisätiloihin, joihin on lisätty kaikkien myöhempien kerrostumien pyhäin kuvia, tekokukkia ja viimeisenä muotina automaattiset sähkökynttilät. Duomossa oli poikkeuksellisesti elävää tulta. |
 |
| Tulimme väärään aikaan Traniin. Ei mitään muuta auki kuin taivaan hanat. Reijan hienot juoksukengät olivat liian hienot. Pohjista satoi sisään. Tämä on päivän paras kuva. |
 |
| Kraanaa pitkin valui suolaa vuoriksi. Etualan suola ei herätä ruokahalua. Kai tätä pestään? Eihän suolaa voi pestä… Suolavuoret olivat eri värisiä. Monen laisia mineraaleja vai erilaista likaa? |
 |
| Kuin muurahaiset, kuormurit ajelivat altailta suolaa kouruihin kuljetettavaksi suolavuoriin. |
 |
| Suola-altaiden jatkeena oli lintujen suojelualue. Kauko-objektiivi jäi tietysti kotiin. Suurennuslasilla näkee kyllä, että flamingojahan nämä ovat. Ei taida olla tarpeeksi rapuja evääksi kun ovat noin valkoisia. |
Tranin ja Barlettan kautta ajoimme, pysähtymättä pidemmäksi aikaa, kohti Trinitapoliksen läheisyydessä sijaitsevaa valtavan suurta merisuola-allasaluetta. Altaat haihduttivat uutta merisuolaa. Allasalueen tieverkosto kuhisi kuorma-autoja kuin muurahaisia. Ne tyhjensivät lastinsa läjitysalueen elevaattoreihin, jotka kuljettivat ne korkeuksiin ja pudottivat tätä muinaista valkeaa kultaa yhtenä norona suureksi vuoreksi. Vaikka öljyt, hiilet ja muut luonnonvarat maailmasta loppuisivat, merisuola ei koskaan. Etelämpänä on kaupunki, nimeltä Momopoli. Se viitannee muinaiseen suolamonopoliin. Sen jäänteenä suolaa myyvät yhä tupakkakaupat. Ennen suolaa ei saanut ostaa tavallisesta kaupasta. Vähän kuin Alko Suomessa.
Suola-allasalueella oli lintujen suojelualueella bongattavissa suomalaisittain hyvin eksoottinen lintulaji; flamingo. Emme päässet ajoreitiltä käsin aivan paijausetäisyydelle, mutta saatoimme erottaa hieman etäämmällä niiden vaaleanpunaisia hahmoja. Sinikka, joka on lähes kävelevä tietosanakirja vai pitäisikö sanoa google, tiesi kertoa, mistä niiden vaaleanpunainen väri on peräisin.
 |
| Pyhien enkelten kaupunki korkealla meren yllä tarjosi sateesta huolimatta upeat näkymät merelle asti. Autoilija tarvitsee näissä neulansilmissä oman suojelusenkelinsä. |
 |
| Sadevesi viemärin voi tehdä halvemmallakin. portaikon keskelle vähän lovea ja siinä se. Samalla reseptillä kapeilla kaduilla oli vain keskellä syvennystä. Puro valui rinnettä pitkin kätevästi alas. |
 |
| Sade loppuu aikanaan. Ei ehditty kultaämpärille sateenkaaren päässä. Taas oli niin paljon muuta tekemistä. Jonain päivänä... |
Ajoimme Manfredonian kaupungin ohitse Italian saappaan kannukseen. Korkealla vuoristossa sijaitsee Monte Sant' Angelon pikkukaupunki, kelloni korkeusmittarin mukaa lähes 900 metrin korkeudessa. Puikkelehtiessamme ylös, ylös, tuli mieleen Sammy Babytsinin biisistä säe "neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan". Minulle ensimmäistä kertaa avautui konkreettisesti mitä neulansilmä maantiessä voi merkitä. Se ei ole mitään löysää u-käännähtelyä, vaan todella tiukka mutka, joka päätyy täysin tulosuuntaan niin pienellä kääntösäteellä, että miltei väistämättä joudut kurvaamaan vastaantulijan kaistan kautta. Sanomattakin on selvää, että siinä tilanteessa ei ajeta "sataa oikeaan", tai käy kuin laulussa: "haettaisiin pappia".
Itse korkeaalla sijaitseva kaupunki oli hyvin siistin oloinen ja kokoonsa nähden siellä oli huomattava määrä kerrostaloja ja muita asuntoja, joten asukasluku ei ollut kovin pieni. Ihmettelimme vain, mistä kaikki hankkisivat päivittäisen elantonsa. Joka tapauksessa työmatkat näillä teillä pitänevät töihin menijät ja palaajat hyvin hereillä.
Keli oli märkä. Reijalla oli erittäin hienot lenkkarit. Ilmastoidut kengät eivät pidä tietenkään vettä. Myöhemmin kotiin palattuamme hän pudotti ne roskiin. Kiertokävelymme jäi kelin vuoksi hieman lyhyeksi. Etsiskelimme ruokapaikkaa. Valitsimme sen ainoan, joka reitillämme oli auki. Tilasimme pizzat ja Reija minestronekeittoa. Jyrin pizza oli nimeltään marinara. Se oli hänelle kasvissyöjänä hienoinen yllätys. Ei mitään meren eläviä, vaan kinkkupizza. Jouduimme Sinikan kanssa avustamaan häntä prosciuton tuhoamisessa. Kolean sään ja kovan nälän johdosta nämä kalliit kengänpohjatkin menivät alas. Suomessa tehdään parhaat pizzat, näin se vain on. Nicola nauroi vääränä, kun kerroimme suomalaisen "berlusconi"pizzan voittaneen maailman parhaan pizzan tittelin.
 |
| Paluumatkalla Trani näytti toiset kasvot. Kalastajat palasivat rantaan. Lokeilla oli juhlat. |
 |
| Tämän tuoreempaa kalaa saa vain itse kalastamalla. Kalastusaluksen perälauta on kioskin takaseinä. Sätkivät ravut ja kalat oli juuri nostettu tiskiin. Vahinko ettemme voineet ostaa mitään tällä kertaa. |
Paluumatka neulansilmästä toiseen, tasankoa kohden, oli suomalaisen rallimiehen ilo. Naiset yrittivät jarrutella. Ehdimme takaisin Traniin ennen auringon laskua. Kaikki rannikon kaupungit ovat lähes kuolleita tähän aikaan vuodesta. Siestan tähden klo 13 - 18 vain joku satunnainen kahvila ja tupakkakauppa on auki. Mennessä ei löytynyt kahvilaakaan, nyt sentään yksi oli auki satamassa. Aivan uusi hieno elämys oli kalastajaveneiden saapuminen satamaan. Lokkiparvet saattoivat aluksia ja tappelivat kaloista satamassa. Näiden kalojen tuoreutta ei tarvinnut kysellä. Ne lastattiin suoraan tiskiin takana olevasta laivasta.
 |
| "Muusi"on keitety pavuista, lisänä paistetua munakoisoa, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Parsakaalin ja pinaatin välimuoto on mielenkiintoinen kasvis. Nimeä en vieläkään muista. Tähän lurautettiin erittäin extra virgin omin käsin poimittu oliiviöljy. Nam! |
Kotiin oli hiukan kiirus. Olimme saaneet kutsun "köyhän fonduelle". Cortesen yhdessä pimimamme oliivit oli päivällä puristettu öljyksi. Palan painikkeena oli uuden sadon viiniä, joka maistui hyvin paljon paremmalle kuin ranskalainen Beaujolais nouveau. Satokauden juhlahetket ovat aina hienoja: ekat uudet perunat, ensimmäiset parsat, juuri kypsyneet marjat ja kanttarellit…
Markku ja Sinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti