Odottavan aika on pitkä

Kesä vierähti. Eilen sammutettiin suihkulähde, grilli talviteloille ja puutarhakalusteet pakettiin. Grassit hehkuvat hurjana syksyn oranssia. Pihlaja pudottaa lehtiään altaaseen. Rastaat tyhjensivät puut marjoista ja lähtivät kylläisinä matkaan. Italiassa tavataan. Meillä on 12 päivää lähtöön. Kokemuksesta tiedämme, että viikkoja kuluu siellä ennen kuin muuttolinnut pyrähtävät parvina sirkuttamaan puihin.

Sama tohina lähtövalmisteluissa kuin ennenkin. Työhuoneeseen kertyy mukaan otettavaa tavaraa. Laukut odottavat vielä avaamattomina. Joka kerta tavaraa lähtee vähemmän. Vaatimukset pienevät. Jokainen matka on erilainen elämys ja arvokas ainutlaatuisuudessaan. Uneksin kalatiskeistä, vihannestoreista ja vasta leivotun leivän tuoksusta ja tietysti iihanasta italialaisesta jäätelöstä.
Yksi matkalaukku kummallekin, ja käsimatkatavaroille vain reput. Markulle pakataan lääkkeet, reseptit, verenpainemittari yms ja matka-asiakirjat, läppäri ja yhteystiedot, minulle kamerareppuun järjestelmäkamera, objektiivit, läppäri, laturit ja usb-kaapelit, videokamera, navigaattori ja kiikarit.

Netti on laitettu kiinni lähtöpäivästä asti ja kuntosalimaksu katkolle. Osoitetta emme vaihda. Siitä on huonot kokemukset. Kelaan ei mene ilmoitusta. Olemme vain kaksi kuukautta tällä kertaa.

Ennen lähtöä meillä on tapana tarkistaa käytännön asioita. Ennen ensimmäistä reissua Andalusiaan tehtiin keskinäinen testamentti, toissa kesänä laadittiin paperit kesäpaikan lahjoittamisesta lapsille ja nyt laitettiin turhat vakuutusmaksut remonttiin. Luottokortissa on matkavakuutus, otettiin siis se kotivakuutuksesta pois. Henkivakuutukseni oli tosi kallis ja myöskin osin päällekkäinen matkavakuutuksen kanssa. Muut tarkistukset ja yhtiön vaihto mukaan luettuina saivat aikaan 1700 € vuotuisen säästön. Kannattaa kilpailuttaa.

Minä en enää jaksa odottaa, sanoi Markku pari päivää sitten. Pöhäys ei koskenut Italiaa, vaikka matkakuumeen poikanen alkaakin kasvaa, vaan Mimosan pallomahaa. Vauvan laskettu aika oli 9.9 eikä vieläkään mitään merkkiä synnytyksestä. Hiisi, mummi ei ehdi kunnolla tutustua muruseen, eikä bonus- ukkikaan. Onneksi lähtöpäivä ei ollut kuun puolivälissä kuten tavallisesti. Vaikea lähteä, mutta kummankin terveys vaatii nämä liikkuvaisemmat talvet, isommat D-vitamiiniannokset ja Välimeren ruuan.

Kevään olemme aikoneet viettää Portugalissa ja kovasti toivomme koko vauvaperhettä kylään.  Lagosissa meillä on kunnon vierashuone.

Muitakin odotuksia on. Sydän syrjällään seurataan vanhempieni matkaa. Sairaalaan ja kotiin vuorotellen. Toisen sydän hiipuu monen infarktin jälkeen, mutta pää on terävä 93 ikävuodesta huolimatta, toinen, 92 v, kaatui eilen ja sai tikit silmäkulmaan ja kipsin murtuneeseen käteen. Joka syksy otetaan huomioon se, että kesken kaiken voi tulla suruviesti. Minun onnekseni siskoni hoitavat vanhempani. Vielä pitää tehdä päivän reissu Pieksämäelle katsomaan isää. Koko muunkin suuren perheemme hyvästelytapaamiset alkavat rullata. Lapsia on 7 ja puolisot päälle, lapsenlapsia kahdeksan (lasken tämän syntymättömänkin mukaan).

Katsomme kaikki TV:n italiankieliset ohjelmat ja ruokamatkat. Alkaa olla vesi kielellä. Googlessa on ihana karttapalvelu. Olemme jo moneen kertaan kävellyt talomme ympäri ja pitkin rantakatua Giovinazzossa.

Sinikka

Siirryn bloggariksi yhtä hersyvään tyyliin kuin ennenkin, Sinikka jatkaa kirjan kirjoittamista Italiassa.
Luultavasti jätän sosiaalisen median vähemmälle ja ripustan hiilihankoni naulaan.

Markku